Pelon kasvot nykyajassa

Moni meistä voi todeta sen rehellisesti: nykyajassa on paljon pelkoa. Monet asiat ahdistavat, tuhoavat onnellisia hetkiä ja tekevät voimattomaksi. Kasvavat uupumustilastot sekä ahdistuneisuushäiriöt ja artikkelit siitä kuinka jopa hengitämme väärin puhuvat puolestaan. Haluan kirjoittaa pelon kasvoista nykyajassa.

Mieltämme ahdistavat isot uutisaiheet, meillä on usein kiire, luonto on etäinen, yhteisöjä on vähän, elämme pandemian keskellä. Talouskriisi pelottaa ja mietimme, näkeekö lapsenlapsi enää valaita ja loppuuko vessapaperi sittenkin.

Pintahengityksestä on päästävä syvään, rauhalliseen hengitykseen.

Mutta kuinka se tehdään?

Miten selvitä maailmassa, joka vaikuttaa olevan täynnä pelkoa, itsekkyyttä ja uhkia?

Kuinka löytää rauha, kun maailman puhetta hallitsevat tekoäly, algoritmit, ilmastonmuutos, personoitu markkinointi, Google, Facebook, pandemia ja massasukupuutot? Miten tavallinen ihminen voi liittyä näihin keskusteluihin, joista ammattilaisetkin ovat eri mieltä? Abstraktit käsitteet, joita harva ymmärtää pohjimmiltaan, saavat helposti arvottoman olon. Mitä minä voin todella tehdä kun ilmastonmuutos ahdistaa?

Erityisen vaikeaa on se, aivot ovat luola-ajalta, kun jokainen päivä oli selviytymiskamppailua. Aidot, primitiiviset pelkoreaktiot heräävät nykyaikana aivan turhistakin jutuista. Aivot paisuttelevat, suodattavat, syyllistävät, valikoivat ja vääristävät todellisuutta ja keskittyvät selviytymisen kannalta olennaiseen: negatiiviseen.

Arviolta 80% ajatuksista ovat negatiivisia. Luku saa pysähtymään, voiko se olla totta? Ellei aivojaan kesytä, se valitettavan yleisesti on totta. On tietoinen valinta alkaa keskittyä positiiviseen. Kuinka se sitten tehdään?

  • Rajoita uutisten lukemista, ne ovat usein turhan sensaatiohakuisia. 
  • Elä tässä ja nyt, älä murehdi menneitä tai pelkää tulevaa – kysy itseltäsi, miten asiat ovat juuri nyt?
  • Hyväksy asiat. Ne ovat juuri nyt, kuten ne ovat. Taistelu niitä vastaan ilman hyväksyntää lamaannuttaa ja katkeroittaa. Hyväksy asiat, ja tee sittten jotain, koska ne merkitsevät sinulle paljon. Eikä teon tarvi olla suuri, minä esimerkiksi kirjoitan.
  • Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaa. Kliseistä? Minulla tämä on toiminut. Esimerkiksi: “Olen kiitollinen upeasta perheestäni. Suomesta. Aamukahvista.” 
  • Kiinnitä huomiota negatiivisiin ajatuksiin. Vaikka ne koskisivat nykyhetkeä, ovatko ne silti turhan negatiivisia?

Miten selvitä yksilöön kohdistuvista peloista?

Globaalit, yhteiskunnalliset ongelmat eivät valitettavasti ole ainoa pelon lähde. Henkilökohtaisia pelkoja on monia. On FOMO, huijarisyndrooma, social evaluation anxiety, FOBO, toksinen maskuliinisuus, valheelliset kauneusihanteet,status anxiety, dieettejä ja guruja. Ja joku älypää jossain keksii jälleen, että vanheneminen ei ole luonnollista alkuunkaan.

” Mitä eriarvoisemmaksi ja kilpailuhenkisemmäksi yhteiskunta muuttuu, sitä enemmän suurin piirtein kaikki alkavat kärsiä siitä, että ihmiset pistetään tiukkaan arvojärjestykseen sen mukaan, minkä verran rahaa ja muuta omaisuutta heillä on.” Kirjasta Ruoka, ilmasto ja terveys – Risto Isomäki


Kuinka selviytyä henkilökohtaisista, jopa lamaannuttavista, itseen liittyvistä peloista? Kuinka selättää ”minä en riitä” ajatus?

  • Jälleen on keskityttävä negatiivisiin ajatuksiin. Ovatko ne totta? Suurin osa ajatuksista ei nimittäin ole, aivot paisuttelevat ja suodattavat, muistathan. 
  • Sulje media, jos se ahdistaa. 
  • Älä vertaile itseäsi muihin. Muista: kuvien editointi, filterit. Ymmärrä: somessa on monesti vain huippuhetket. Käsittele: mikset olisi rakastavampi itseäsi kohtaan?
  • Harva meistä ymmärtää jo syntymässä saadun arvokkuuden. Ymmärrä tämä – arvosi ei liity statuksiin, kehoon tai saavutuksiin. 

Valheellisissa kauneusihanteissa ja fomoissa voi olla myös kasvun paikka. Itse olen kamppaillut ”some angstin” kanssa kauan, ja löysin pohjimmaisen syyn juurtuvan ajatukselle, jossa en ole tarpeeksi hyvä. Ahdistukseni mahdollisti siis kasvamisen ihmisenä ymmärtämään, että jos joku nobody viikinkikypärässä laukoo salaliittoteorioita uhkuen itseluottamusta, ehkä minäkin voin vähän jotain yrittää maailmasta kirjoittaa.

© Tove Jansson

Mikä on tavallisen ihmisen tarina tässä kaikessa? Mistä löytää paikkansa?

Kysymys on vaikea. Suuntia, joihin voi mennä, on nykyajassa satoja. Valintoja, joita voi tehdä, tuhansia, ja jokaisella niistä omat seurauksensa. Ajatuksia, joita ajatella, miljoonia ja harva niistä enää omiamme. 

Sanoisin, että tavallisen ihmisen paikka on löytää rohkeus ja tasapaino kaaoksen keskeltä, ja luoda sitten jotain parempaa omalla tavallaan. On keskityttävä luomaan ympärille hyvinvointia ja ennen kaikkea huolehtimaan itsestään.

Kirjoituksen oli tarkoitus herättää tunteita, sillä tunteet ovat tärkeitä. Ne eivät valehtele vaan kertovat että asioilla on sinulle merkitys, joka on tärkeää ymmärtää. Anna näiden tunteiden viedä sinua eteenpäin kohti parempia valintoja ja parempaa maailmaa, sillä juuri sinun panoksesi on tärkeä. Meillä on valta vaatia parempaa huomista.

Jotta nyt en vaikuttaisi siltä, että olen täällä kaatamassa maailman tuskan kaikkien päälle ja ihan yhtä pahaa sakkia sensaatio-otsikoiden ja pelottelun kulttuurin kanssa, jaksa lukea vielä hetki. Kuulostan varmasti pessimistiltä, mutta olen melko optimistinen. Uskon hyvään.

Tässä kukkia ja hymy siltä varalta, jos nyt ajattelet että kirjoittajan täytyy olla hirveä paholainen näin ahdistavine aiheineen.

Vuonna 2020:

  • Menestystä on havaittu lajien palauttamisessa luontoon ja tiettyjen lajien sukupuuttoon kuolemista on onnistuneesti estetty 
  • Uusiutuvilla energialähteillä oli ennätysvuotensa
  • Poliovirus on hävitetty Afrikasta
  • Tärkeät tasa-arvo asiat ovat nousseet esille ja jääneet pinnalle
  • Luminen talvi pelastaa kuutteja kuolemalta

(https://www.positive.news/society/what-went-right-in-2020-the-top-20-good-news-stories-of-the-year/ & https://yle.fi/uutiset/3-11801797)

Jos kaikki sujuisi aina loistavasti, pitäisimme pian kaikkea hyvää ja kaunista itsestäänselvänä ja arvostuksemme näitä asioita kohtaan vähenisi. Sairauden jälkeen arvostamme terveyttä, tullessamme tietoiseksi kuolemasta arvostamme niin itsestäänselvänä pidettyä elämää. Kun läheiset viedään meiltä pois, ymmärrämme, että he ovatkin maailman tärkeintä eikä materia tai apit korvaa heitä ikinä. Luonnon hävitessä pala palalta olemme alkaneet ymmärtää sen merkityksen.

Siellä missä on tuskaa, on myös suurin mahdollisuus löytää elämän arvokkuus ja tie parempaan. Tärkeintä onkin,

hyväksyä pelot ja lähteä sitten ratkaisemaan niitä, liittyivät ne maailmaan tai itseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s